VIIME HETKEN PÄÄSIÄISKORISTELUT

Pääsiäisterkut pohjosesta! Tulin täällä vähän pyörähtään, ko kerranki koko perhe koossa, ja saapa vielä vähän nauttia lumesta ja talvestaki. Mie olen tässä viikon aikana ehtiny olla Turussa, käyä Kuopiossa viikonlopun ja torstaina tulin tänne Lappiin kotia viettään pääsiäistä. Aika matkalaukkuelämää siis elelen tällä hetkellä, eikä se ole vielä ihan heti loppumassakaan. Paljon reissuja tiossa, ja siittä mie kyllä tykkään!

Täällä Pellossa tarkotuksena olis juhlistaa vähän perhheen kesken minun isoveljen pyöreitä vuosia, niin halusin sitten vähän tehä viime hetken koristuksia niin pääsiäisen ko synttäreittenki kunniaksi. Tämä postaus tullee nyt vähän myöhässä, mutta jos jollaki on vielä pääsiäiskoristukset tekemättä, niin tästä suht nopea vinkki! Tai sitte ottaa tämän taltheen ens vueksi. :D

Pääsiäisvärkkäilyyn tarttet:

- kananmunankuoria

- tussi (joka tarttuu)

- pieniä höyheniä

- liimaa

- terävä veitti

- pieni pensseli ja kippo

Mie siis koristelin munia parilla eri tekniikalla. Toiseen tarttet vain tussin, toiseen sitte höyhenet ja liimaa. Ekana kuitenki tosiaan häätyy tyhjentää ne kananmunat, että saapii niitä kuoria koristeltavaksi. Meilä onneks oli täällä leipomiset synttäreile just menossa, niin sain käyttää äitiä mallina näihin kuvviin. Ja tietenki tuli ne munan sisällötki käyttöön. :D

Kananmunat tyhjättään siten, että varovasti terävällä veittellä naputellaan munan molempiin päihin pieni reikä. Sitten vain otethaan joku kippo ja puhallettaan se munan sisältö sinne. Sitten varovasti veellä putsaa sitä munaa. Mie ihmesienellä varovasti hinkkasin sen pinkin leiman poijes siittä munan kyljestä. Sitten pistin ne munat tyhjään kennoon valumaan kuiviksi.

Muutaman munan tosiaan koristelin pienillä höyhenillä. Ja käytin tähän, yllätys yllätys, decoupage-tekniikkaa. Eli tehin vähän vesiliimaseosta (puolet liimaa ja puolet vettä) ja sivelin sitä eka vähän kuoren pinnalle. Sitten asettelin höyhenen siihen, ja lähin siveleen sen päälle sitä vesiliimaa varovasti. Laitoin pari höyhentä per muna. Sitten laitoin munan pitkän tikun päähän ja tikun maljakkoon pystyyn, että ne liimat saa rauhassa kuivua. Ja siinäpä se sitten oikeastaan oliki!

Useamman munan koristelin sitten käyttämällä ihan vain mustaa tussia. Eli kaikessa yksinkertasuudessaan piirtelin vain haluamiani kuvioita tussilla kuoren pintaan. Hain netistä vähän inspistä ja käytin ommaa mielikuvitusta. Lopputuloksena tuli sitten kuus erilaista ihan hauskan näköstä munaa.

Höyhenmunat laitoin pieneen kippoon ja pääsiäiskanan viereen koristeeksi. Mustavalkoset munat taas pujottelin pajunoksiin pajunkissojen kaveriksi. Lisäksi pistin maljakkoon sievän värisiä neilikoita kaveriksi. Tadaa, näin on pääsiäiskoristukset juhlapöytään valmiina!

Kannattaa muuten varovasti käsitellä sitte nuita tyhjiä munia, ettei ne mene rikki. Vaikka meilä koira oli aamulla käyny tiputtamassa yhen tuolta oksasta, niin ei sille käyny kuinkhaan. :D Mutta en suosittele silti testaan tiputtamista, heh.

Minusta mustavalkonen toimii aina ja näyttää aika hyvältä just pajunoksien ja kukkien kans. Nuo ei ees ole niiiiin pääsiäistä, että ei kyllä haittaa, vaikka jättäis ne muutamaksi lisäpäiväksi koristaan kotia. Että ei muutako munia koristelleen!

Mie lähen nyt kakunkoristeluhommiin, joten oikein ihania ja lepposia pääsiäispäiviä kaikille! <3

Terkuin, Sanna

PYYKKIPOIKIA JA BLOGIMIETTEITÄ

Heissan! Niinkö huomata saattaa, niin blogi on kokenu täyellisen muodonmuutoksen, mitä ulkonäkköön siis tullee. Mitäs tykkäättä? Minusta tämä blogi kaipasi selkeyttä ja muutenki uutta tyyliä. Mullako on vähän paha tapa kyllästyä nopeasti... Toivottavasti tämä uus ulkonäkö miellyttää teitä ja on selkeä selata! Mitä sisältöön sitten tullee, niin se kyllä säilyy samanmoisena. Vaikka välillä onki tullu mieleen, että olis kiva kirjotella vähän jotaki muutaki. Tarkotan jotaki muuta sisustukseen liittyvää tai vaikka reseptivinkkejä. Mutta katellaan uskallanko laajentaa minun reviiriä, ja poistua tästä tutusta ja turvallisesta. Ettei vain lähe sitten rönsyileen liikaa. :)

Sitten toiseen juttuun. Jotku on saattanu huomata, että minun postaustahti on vähän harventunu syksystä. Se ei kyllä tarkota sitä, että olisin kyllästyny. Ei missään nimessä! Tämä on edelleen aivan yhtä ihanaa, jos ei ihanampaaki, ja olen koko ajan rakastunu vain enemmän valokuvvaamiseenki. Mulla vain on yksinkertasesti vähemmän aikaa ko syksyllä. Syksyllä saatto olla ajanjaksoja, että kerkesin viikossa värkkäillä vaikka kuinka monta juttua, ja sitten niitä oli "varastossa" niille kiirellisemmille viikoille. Jossaki vaiheessa se varasto sitten tyhjeni, ja nyt sitten ne värkkäilyt tullee aina suorinta tietä blogiin, ainako ehin niitä tekemään. Toivottavasti teitä ei haittaa tämä harvempi postaustahti, vaikka itteä se välillä vähän harmittaa. Vaikka jo alussa päätin, että en ota tästä turhaa ressiä, koska haluan piettää bloggaamisen mukavana ja ennenkaikkea rentouttavana ajanvietteenä! Ehkä tämä on taas sitä kategoriaa, että itteä haittaa, mutta muut ei välitä. Mutta se niistä mietteistä, siirrytäänpä nyt ihan oikeaan asiaan.

Tuossa pari viikkoa sitten ko värkkäilin sen kuulokekaverin, niin mie jotenki ihastuin pyykkipoikiin. Hoksasin, että niillä on oikeasti tosi nätti muoto ja ennen kaikkea se vaalea puu: se vain on tällä hetkellä sisustuksessa aika IN, siis mulla. Siinä sitten niitä pyöritellessä keksin, että heei, näistähän vois vaikka askarrella pannunalusen. Ja semmosenhan mie sitten tehin. Kerron teille nyt sitten, että miten.

Tarvikkeet:

- puisia pyykkipoikia (16 kpl)

- pitävää liimaa
- pari jäätelötikkua

Lähin liikkelle siitä, että purin nuo pyykkipojat osiin. Eli irrotin sen metallijousen siitä kokonaan pois, jolloin sain kaks samanlaista puukappaletta. Purin siis kaikki 16 pyykkipoikaa tällä tavoin. Pistin varulta ne metallijouset talteen, jos niistä vaikka keksis jonku jutun tulevaisuuessa, mutta tässä värkkäilyssä niitä ei tartte ollenkaan.

Seuraavaks sitten levitin suojamuovin pöyväle ja lähin liimaileen. Liimasin yhestä pyykkipojasta aina yhtenäisen kappaleen. Levitin siis sille suoralle kyljelle liimaa ja pistin ne kappaleet vastakkain. Käytin liimaamiseen kontaktiliimaa, koska se on pitävä ja nopeasti tarttuva. Se toimii siis siten, että liimattaville pinnoille levitetään tuota liimaa, sitten sen liiman annetaan kuivua tarttumattomaksi ja sitten ne pinnat läntätään yhteen. Näinki helppoa. Liimasin siis kaikki 16 pyykkipoikaa näin yhteen, eli sain 16 nätin muotosta osasta. Ja koska nämä pyykkipojat oli jotaki halpoja, niin ei kaikista tullu ihan symmetrisiä ja saatto jäähä vähän rakoaki sinne kappaleitten välliin liimauksen jälkeen.

Annoin niitten sitte vähän aikaa kuivua ja tarttua kunnolla kiinni. Sitte seuraava vaihe oliki niitten kokoaminen pannunaluseksi. Ensin liimasin neljä osasta toisiinsa kiinni alla näkyvän kuvan mukasesti.

Seuraavaksi liimasin sitten toisen kierroksen osasia alla näkyvän kuvan mukasesti, eli taas neljä osasta. Ja tähän välliin pikkuvinkki, jos et haluakaan tehä pannunalusta. Eli voit lopettaa kokoamisen tähän kiekkaan, ja näin saat sievän ikkuna- tai seinäkoristeen. Mie ainaki itte taijan tehä näitä ikkunaan roikkuun. :)

Mutta koska pannunalusta tässä nyt oltiin tekemässä, niin sitten liimataan vielä kolmas kierros, että saahaan mahollisimman suuri tästä alusesta. Tällä kierroksella liimasin loput kaheksan osasta alla näkyvien kuvien mukasesti. Alla näkkyy myös vinkkikuva siitä, mihin kohti se liima kannattaa siihen pyykkipoikaan aina laittaa.

Liimasin ihan lopuksi sitten vielä pari jäätelötikkua tuonne takapuolelle pitämään varmasti tuota kokonaisuutta kasassa. Kyllä se aika tukevalta vaikutti ilmanki, mutta pelkäsin vähän nuitten uloimmaisten sakaroitten puolesta, niin aattelin varmistaa. Elikäs katkasin pari jäätelötikkua suurinpiirtein puoliksi ja liimasin ne neliöksi tuonne takapuolelle. Kuvista näkkyy paremmin kohta, mihin ne kantsii suurinpiirtein liimata. Sitten pitäs olla kaikki osaset paikallaan, joten jättää sen ihan rauhassa vuorokauveksi kuivahtaan.

Nyt pitäs olla pannunalusen valmis! Eikö tullu aika hauska? Mie vain en pääse yli tästä puukuosista, se on niin ihanaa sisustuksessa. Ja minusta on aika kiva, ettäkö tuo alunen ei ole käytössä, niin sen voi laittaa nojaileen seinää vasten, tai roikkuun johonki koukkuun, niin se toimii sillon sisustuselementtinä. Tuohonhan voipii tosiaan halutessa laittaa jonku narun ripustuslenkiksi, ko tuossahan on nuita reikiä mistä pujotella. Lisäks halutessaan tuon alusen voi myös käsitellä jollaki lakalla tai miksei maalillaki, jos ei välitä tuosta puun omasta väristä.

Tässä aika kiva tuparilahjavinkki, tai miksei vaikka äitienpäiväksi äitille tai mummolle! Ja edullisempaa lahjaa saa hakea. Pyykkipojat nimittäin makso alle euron ja eipä tuo liimakaan montaa euroa ole. Olen sen ostanu joskus aikaa sitten, ja se on niin riittosa ja monikäyttönen, että suosittelen ostaan vaikka ihan muuten vainki.

Ei muutako pannunalusta värkkäileen ja teekutsut pystyyn. Ilosta viikkoa kaikille! <3

Terkuin, Sanna

KEITTIÖN MUUTOS

Heips! Lomat on taas lusittu ja arki Turussa jatkuu. Tähän arkeen kuuluu tällä hetkellä kerhon pitämistä, vähän koulua, vähän vapaaehtoistyötä, ens syksyn harjottelupaikan miettimistä ja kaikkea muuta arkitouhua. Ja tietenki pikkusten reissujen suunnittelua ettei kaverit ja sukulaiset muualla päin Suomea ihan jää ilman minun kylästelyjä!

Mie olin tosiaan hiihtoloman pohjosen kotona ja siellähän tuli touhuttua vähän erilaisempaa värkkäilyprojektia. Olin pienessä mielessäni mietiskelly, että Pellon kodin keittiötä vois vähän piristää laittamalla tasoja uusiksi. Onneksi porukat aina lähtee näihin minun hömpötyksiin matkaan, niin mehän isän kans sitten tuunasimma yhtenä päivänä meän keittiön tasot ihan uuen näkösiksi.

Nyt vähän vinkkaan teile miten te saatta tehtyä tämmösen "köyhän miehen keittiöremontin". Sehän voi olla vaikka väliaikanen ratkasu, jos oikea keittiöremontti häämöttää vasta vuosien päässä. Tai vaikka väliaikanen virkistys, koska tämän tuunauksen saapii poijeski kuulemma kätevästi. Voin sanoa, että helpoimmasta päästä tämä homma ei ole, ja pitkää pinnaa tarttet, mutta kyllä se sievä lopputulos on vaivan arvosta!

Keittiöremppaan tarttet:

- D-C-Fix sisustuskontaktimuovia (tässä käytössä väri vaalea tammi)

- mattopuukon

- sakset

- tapettilastan

- kuumailmapuhaltimen

- mittanauhan

Jos jolleki tämä matsku ei ole tuttu, niin tuo D-C-Fix on semmosta paksumpaa kontaktimuovin tapasta sisustusmuovia, joka on tarkotettu erilaisten pintojen päällystykseen (esim. just huonekalujen ja keittiön pintojen). Kuoseja löytyy vaikka millä mitalla ihan jokaseen makuun. Mie valittin tuommosen vaalean tammen. Lisäks tuota löytyy ainaki kolmea eri leveyttä parin metrin rullissa. Ja on tosiaan muuten edullista, ainaki Bauhausissa, jossa se kapein rulla maksaa reilun vitosen. Nuitten meän tasojen päällystykseen meni muistaakseni kolmisen rullaa (kaks 67,5 cm levystä ja yks 90 cm levynen) eli alle 30€ selvittiin.

Ennenkö päätin lätkästä nuo muovit tasoille, niin tein vähän tutkimustyötä, että kuinka tuo muovi kestää kulutusta. Googlailin siis kokemuksia ja kyselin Facebookissa sisustusryhmissä kans käyttökokemuksia. Pääasiassa kaikki kommentit oli positiivista, kehuttiin kauheasti, että tuo muovi on helppo pittää puhtaana, eikä siinä parinkaan vuen jälkeen näy juuri kulutuksen jälki. Kuumuutta se ei tietenkään kestä, mutta eipä oikeillekaan tasoille kuumia kattiloita lasketa ilman pannunalusta. Kehuttiin myös paljon sitä, että vaikka vahingossa tulis veittellä viilto siihen pintaan, niin sitä ei huomaa ollenkaan.

Sitten siihen muovin asennukseen. Suosittelen hommaan jonku siihen kaveriksi. Mulla ainaki olis yksin palanu käämit, ko meinas kahestaanki mennä, heh. Me asennettiin se muovi sillai, että nuo "puunsyyt" meni pitkittäin tasoa pitkin. Kiinnitin sen muovin pään sinne tason reunaan ja sitte pikkuhiljaa tapettilastalla lähin kiinnittään sitä. Isä pietti mulle sitä muovia pinkeänä, niin että sain pikkuhiljaa kiinniteltyä sitä. Vaikeinta tässä oli se, että ei jäis ilmakuplia. Meilä niitä ainaki jäi muutamia ihan pakostaki. Jospa ne sitte ajan myötä tasottuis. Ja tosiaan vaikka alla olevassa kuvassa isä yksin tuota kiinnittää, niin se on vain lavastettu mallikuva. :D

Sittenkö muovi on kiinni pinnassa, niin mattopuukolla leikkaa ylimääräset poijes. Jätimä sen verran ylimäärästä tuone reunoille, että ne sai käännettyä sinne tason alle. Nuo tasojen kulmat sitten oli vähän kinkkisempi paikka. Vetastiin mattopuukola viilto siihen kulmakohtaan ja käännettiin niitä sitte siinä kulmassa vähän päällekkäin. Sitten sen kuumailmapuhaltimen avulla sulatettiin sitä muovia, että se ei lähe repsottaan ja muutenki, että se vähän "sulautuis" nätimmäksi. Kannattaa olla varovainen, koska se kuumuus tosi helposti lähtee muotoileen sitä muovia. Viimeistelee sitten tällä tavalla kaikki kulmat ja mattopuukola muotoilee kaikki muutki yksityiskohat kohillensa. Nyt pitäs olla eka tasonpätkä päällystettynä!

Tiskipöytä pätkä oli ehkä haastavin. Meillä just se tasonpätkä oli pisin, joten päällystettiin eka ne "kokonaiset" tasot, ja sitten leikattiin erikseen ohuemmat kaistaleet muovia tiskipöyvän molemmin puolin. En hoksannu siitä vaiheesta ottaa kuvia, ko touhutessa unohtu. Mutta ehkä nuista valmiin keittiön kuvista vähän hahmottaa mitä tarkotan. Youtubesta löytyy muuten paljon hyviä ohjevideoitaki, miten D-C-Fixiä asennetaan, joten kannattaa sieltäki kattoa. :)

Tässä nyt ehkäpä se tämän postauksen kiinnostavin osio, eli ennen ja jälkeen -kuvat, olkaapas hyvä! :)

Minun mielestä meän keittiössä raikastu ilme kyllä aika kivasti. Tuommonen puukuosi tuo kyllä jotenki semmosta mukavaa eloa, melkein ko olis ihan uus keittiö! Suosittelen kyllä, jos yhtään kaipaa pientä muutosta, mutta ei raski koko keittiötä pistää uusiksi. Olin jo reilu vuosi takaperin tuunannu meän keittiötä sen verran, että olin maalannu välitilan vaaleanpunaset laatat vaaleanharmaiksi. Nyt oli sitte tasojen vuoro, koska pikkumuutos piristää aina. Saa nähä, mitä keksin seuraavaksi. Hiljaa hyvä tullee.. ;)

Nyt mie alan viettään ihanan rauhallista viikonloppua hyvien kirjojen parissa, rentouttavaa viikonloppua teilleki! <3

Terkuin, Sanna