sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

VARJOSTIMEN TUUNAILUA

Mie olen monet kerrat sängyssä maatessa kattellu minun kattolamppua ja miettiny, että mitä ihmettä mie sille teen, ko se ei oikein miellytä minua. Se on kokenu monenlaisia muodonmuutoksia tässä matkan varrella, mutta mikhään ei ole oikein tuntunu täysin omalta. Nyt saattaki kuulla minun lampunvarjostimen tarinan ja samalla tullee pikkuvinkkejä, miten voitta tuunailla omia vanhoja varjostimianne!


Alunperin mulla roikku pelkkä pyöreä lamppu ilman varjostinta katossa, mutta se alko pitemmän päälle tuntua jotenki tylsältä. Sitten se sai seuraksi tuon varjostimen. Se varjostin on minun lapsuuenkodista ja muistaakseni se roikku minun huoneessa vieläpä sillon ko olin pieni. Siinä varjostimessa oli alunperin semmonen pitsihörselökangas päälä, jonka revin poijes, koska pari vuotta sitte halusin kokkeilla virkata sen metallirungon piiloon paksula langala. Harmiko siittä hörselöversiosta ei ole kuvvaa, niin olisitta nähny tuon varjostimen koko elämänkaaren. Arkistoista löyty kuitenki kuva, miltä se näytti noin 1,5 vuotta sitten virkattuna (ja hui kauhea minkä muodonmuutoksen minun makuuhuoneki on tuossa ajassa kokenu).


No sittenhän mie kyllästyin tuohon virkattuun, koska se näytti tosi raskaalta, eikä oikein muutenkaan ennää sopinu minun sisustukseen. Purin siis virkkaukset pois ja laitoin sen rungon ihan semmosenhaan roikkuun tuon lampun kans. Mutta voi vitsit ko se oli tylsä ja pliisu. Sitte mie vain yks päivä hokasin, että mitä jos vain yksinkertasesti maalaisin sen mustaksi. Ja miehän maalasin. Maalasin sen mustalla kalustemaalilla kahteen kerthaan. Spraymaali olis ollu huomattavasti helpompi, mutta sitä ei tähän häthään ollu, ja son aina vähän haastavaa hommaa kerrostalossa.




Ja voi vitsit, ko olinki tyytyväinen! Mustana se oli paljon tyylikkäämpi ja ryhikkäämpi. Minua kuitenki häiritti, ko se rungon alareunan maali jäi semmoseksi röpelöiseksi. Se johtu siittä, ko se vanha päälykangas oli liimattu siihen alareunaan ja en saanu liottamalla kaikkia liimoja poijes. Lisäksi siinä metallirungon päällä oli valkonen maali, joka ajansaatossa oli vähän lohkeillu poijes. Koska mie rakastan virkkaamista, niin päätin kokkeilla miltä näyttäis jos siihen virkkais koristereunuksen ohuella puuvillalangalla.

Koristereunuksen ohje:
1.kierros - Virkkaa kiinteitä silmukoita koko alareuna täyteen suht tiiviisti.
2.kierros - Virkkaa piilosilmukka kierroksen ensimmäiseen silmukkaan. *Virkkaa kuusi pylvästä samaan silmukkaan, jätä yksi silmukka välistä, virkkaa yksi piilosilmukka, jätä yksi silmukka välistä.* Toista tähtien välissä(*-*) oleva ohje niin kauan, että kierros on menny ympäri. Katkase ja päättele langat.

1.kierros

2.kierros

Näin näppärästi lampunvarjostin on tuunattu aivan uuen näköseksi, ja mie kyllä tykkään. Vaikka tuo virkkaus ei ole kovin koristeellinen, niin silti se tuopii kivan loppusilauksen tuohon. Nyt tuli itteleki semmonen olo, että nyt se näyttää minun varjostimelta. Ja istuu paljon paremmin minun makuuhuoneeseen. Vieläkö saisin joskus hommattua tuona raidotetun lampun tilale ihan yksinkertasen kirkkaan kuvun, niin hyvä olis.




Mitäs tykkäättä? Oisko kaivannu vielä enämpi jotaki vai onko just passeli? Mie vähän mietin, että olisko pitäny yläreunaki virkata, mutta piän että se olis ollu mulle jo "liikaa". Nyt on just hyvä! On se niin rentouttavvaa välilä ehtiä vähän värkkäileen koulun ja työn ohela. Saapii pistää aivot narikkaan oikein kunnola! Ihanaa alkanutta huhtikuuta. <3 



Terkuin, Sanna

maanantai 30. tammikuuta 2017

IHANAN KAMALA KESTOSUOSIKKI

Kaikkihan muistaa nuo ala-asteen käsityötunnit ja varhmaan ne ensimmäiset käsityöt, mitä pääse tekehmään: vohvelipyyhkeet. Tai oikeastaan vohvelikangas, nimittäin mie ainaki tehin siittä jos minkäkilaista pussukkaa, pyyhettä ja tyynynpäällistä. Pääasiana siinä kuitenki varmasti oli se, että opetelthiin käyttään neulaa, ko sitä vohvelikangasta oli niin helppo kirjoa. Vieläkhään meiltä kotoa äitiltä löytyy näitä minun töitä jostaki kaapin perältä? Ja seki kiinnostais tietää, että vieläkö ala-asteela harrastethaan käsitöissä tätä vohvelikangashulluutta?

Mulla ainaki on ollu vohvelipyyhkeisiin semmonen viha-rakkaussuhe. Sillon lapsena ne oli hirveän kivoja. Sitte useampia vuosia ne oksetti, ja nyt taas vuosien jälkheen oikein ettimällä etin niitä itteleni. Ihanan kamalat vohvelipyyhkeet, ne ajattomat kestosuosikit, jotka kestää vuosikymmenien kulutuksen. Ehkä tähän minun tämän hetken vohvelikangasrakkautheen on vaikuttanu vähän seki, että ne oikeasti on nyt trendikkäitä. Ko on vähän aikaa katellu niitä vohvelipyyhkeitä taas kaupoissa ja sisustuksissa, niin alkaa omaki mieli tykätä niistä. Aivopesua melkeinpä, sanosin.

Mutta niin siihen värkkäilyyn. Onneksi syksyllä Anttilan konkurssimyynnit heitti mulle etheen ihan naurettavan halvat valkoset vohvelipyyhkeet. Ja nyt mulla oli vihdoin aikaa palata nuile kässätunneille ja kirjailla taas vohvelikangasta. Vinkkaan teile siis parit kirjailut, mitkä on helppo toteuttaa vohvelikankaaseen, jos mieli tekkee niitä vähän tuunailla.

Pyyhkeitten uuteen ilmeeseen tarttet:
- vohvelikangasta tai ihan valmiit pyyhkeet tms.
- neulan
- muliinilankaa


Mie päätin kirjailla tuosta pyyhkeestä nuo kaks lyhyintä sivua. Tuossa minun pyyhkeessä oli se pyyhelenkki tuon pitemmän sivun keskellä, niin ehkä olis ollu fiksua kirjailla esim. yks leveä sivu. Mutta koska mulla ei ole tulevaisuuessa tarkotus roikuttaa tuota pyyhettä tuosta lenkistä, niin en sitte menny sen mukhaan. Tästä toisesta roikutustavasta kuuletta sitte varmasti myöhemmin lissää. ;)


Tuo minun muliinilanka oli aika paksua, niin päätin jakkaa sen kahtia. Eli ko siinä oli kuus säiettä, niin nyt yhteen langanpätkään tuli sitte kolme säiettä. Jos taas tykkää paksummasta kirjailusta, niin ei sitä ole niin väliksi jakkaa. Muliinilangat löysin muuten Sinooperista! Sitte kirjailuihin. Mie meinasin kirjailla tuota pyyhettä kahela värilä: harmaala ja mustala. Aloin jo tekkeenki semmosta siksak-kuviota, että ne tulis niinkö päälekkäin, toinen siksak-rivi sillä mustala ja toinen harmaala. Se harmaa oli kuitenki liian vaaleata minun makhuun tuohon valkoselle pyyhkeele, niin purin sitte kaiken poijes ja päätinki tehä ihan eri kuviot ja vain mustala. Pistän alle kuitenki mallikuvan tuosta siksakista, jos joku tykkäis testata semmosta.

Langan säikeitten jako kahtia.


Mie en oikeastaan sen suuremmin ollu suunnittellu mitä mie tehen, vaan mie lähin vain ihan testaileen. Kokkeilin tuommosta loivaa aaltoa, ja keksin sitte, että jos tekiski siihen ristiin menneen toisen samalaisen kiekan. Ja siittä tuliki aika kiva. Sitte lisäsin viehreen vielä ihan vain tuommosen yksinkertasen suoran linjan, joka tehtiin sillalaila kiertämällä nuita vohvelikankaan langansäikeitä ympäri.




Tehin ne siis molemmat yhen kerran, ja vielä toisenki kerran. Minusta se kirjailu alko muistuttaa palmikkoa, ja selvästi kaipas vielä kolmatta semmosta ristikkäistä aaltokuviointia. Ja se sai minusta riittää tuohon, ettei mene liian kirjailluksi. Samat kirjailut tehin tietekki sitte sinne toiseenki päähän pyyhettä. Yksinkertasta kuviointia ko toisti vain useamman kerran, niin aika kivan kirjailun sai aikaseksi.



Heti sai vohvelipyyhe vähän persoonaa ko kirjaili sitä. Tuo mustan ja valkosen kontrasti toimii kyllä aina. Kauempaa se näyttää joltaki kuviolliselta raidalta, muttako mennee vähän lähemmäki, niin se muistuttaa vähän tosisti palmikkoa. Kiva siittä tuli, vaikka eka mietinki, että mitenköhän käy, ko lähin ilman suunnitelmia kirjohmaan!



Kaivakaapa ne vanhat vohvelipyyhkeet sieltä kaapista ja kirjailkaa ne tähän päihvään. Ne nimittäin on aina muodissa niin keittiössä, ko kylppärissäki. Mulla se nyt toimii keittiöpyyhkeenä. Se toinen pyyhe oottaa vielä kirjailua, niin häätyy keksiä siihen ehkä vähän eri kuviot.. :) Ja mulla on tosiaan suunnitteilla semmonen vähän erilainen pyyheripustin, niin koitan sen tässä toteuttaa ja pistää ohjeet siitä sitte tänneki. Jos se vain onnistuu... Joten pysykääpä kuulolla!


Mukavaa tammikuun viimistä päivää ja ihanaa tulevaa helmikuuta. <3

Terkuin, Sanna