Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehykset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehykset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. marraskuuta 2015

KORKKIA SEINÄÄN

Perjantaiheipat! Tuntuu jotenki, että viime kerrasta olis jo ikuisuus, vaikka eihän siittä ole ko reilu viikko. Nämä päivät vain mennee niin huminalla ohi, varsinki ko nytten on niin paljon kaikkea menoa ennen joululommaa. Tuntuu, että joka päivä on ihan täyteen buukattu. Ja kouluaki on ennää tosiaan alle kuukausi jäljelä tälle vuele, ihan hullua... Nyt olen matkala tuonne pääkaupunkiseuvule sukuloimaan pitkästä aikaa. :) Oikein kiva päästä vähän rentoutuun hyvän seuran, lautapelien ja ruuan merkeissä. Minun pieneen kalloon ei meinaa vieläkään mahtua, että mulla on tästä ihan naurettavan lyhyt matka tuone isole kirkole. Ainaki näin lappilaisen näkökulmasta tuo matka on tosi lyhyt.

Tällä viikolla esittelen teille niin nopean ja yksinkertasen värkkäilyn, että huhhuijaa! Tähän nappasin tarvikkeet taas yllättäen IKEAsta. Tällä kertaa tehhään siis taulu ihan hyötykäyttöön. Elikäs mie olin jo pitkään mietiskelly, että tarttisin ilmotustaulun tuohon minun työpöyvän pääle, mihin saisin sitte läiskiä kaikki tärkeät lippuset ja lappuset. Ja miehän tunnetusti haluan tehä kaiken itte, niin piti sitten tämäki saaha tehä. Vaikka vähän jänskätti, että mitäköhän tästä tullee...

Tarvikkeet:
- kehykset
- korkkilevyä
- liimaa
- nuppineuloja


Mie nappasin IKEAsta siis matkaan ihan korkista tehtyjä pöytätabletteja. Niitä oli semmonen neljän kappaleen pakkaus, joista tähän käytin kaks. Hintaa tais olla ~4€. Samalta reissulta nappasin matkaan valkoset vähän koristeelliset kehykset, joitten koko oli suurinpiirtein sama ko nuitten tablettien. Kehyksetki makso muutaman hassun euron. Ja tosiaan korkkilevyä ja kehyksiä löytää kyllä ihan varmasti muualtaki ko IKEAsta!




Kehyksissä oli mukana tietenki semmonen lasiki, mutta sitä nyt ei tähän tartte. Otin ekana siis tuon takalevyn poijes ja sen jälkeen mallailin yhtä tablettia niihin kehyksiin. Se tabletti oliki vähän liian iso, niin leikkasin siittä sitten yheltä pitkältä ja yheltä lyhyeltä sivulta reilun sentin suikaleen poijes. Sen jälkeen se istu oikein hyvin paikalleen! Leikkasin sitte toisesta tabletista sammaanlaihin suikaleet poijes. Ja syy miks käytän kahta tablettia on se, että sillon saa tarpeeks paksun pinnan sille neulalle, ko kiinnittellee lappusia tauluun.




Sen jälkeen liimasin nämä kaks tablettia toisiinsa kiinni ja pistin ne painojen alle kuivuun ihan rauhassa. Ko ne oli kuivunu niin liimasin ne sitten vielä kiinni tuohon takalevvyyn. Sitten laitoin sen koko paketin kehyksiin paikalle ja hakaset kiinni. Käänsin sen sitte oikeapuoli ylöspäin ja jätin yöksi painon alle kuivuun. Liimasin nämä kaikki tosiaan yhteen sen takia, ettei niitten tablettien välliin mene turhaa ilmaa. Ensin siis kokosin tämän taulun ilman liimausta, niin ne meni ihan kuprulle, eikä ne istunu yhtään. Se korkkilevy on kuitenki niin ohutta, että se lähtee muotuoutuun ittepäisesti ilman sitä liimaa.




Sittenkö liimat on kuivunu niin ilmotustaulu seinään kiinni, neuloilla lappuset roikkuun ja näin on sievä sisustusilmotustaulu valmis! Minusta nuppineulat on oikein kivat tässä taulussa. Vinkkinä kuitenki, että esim. Clas Ohlsonilta löytyy niitä ihan oikeita ilmotustaulunastoja ihan parilla eurolla vaikka minkälaisissa väreissä.


Ilmotustaulujahan löytyy kyllä kaupasta ihan valmiina, mutta minkäs teet ko kaikki pittää saaha tehä itte, heh... Ja sitä paitsi halusin itte päättää minkälaiset kehykset minun tauluun tullee. Nyt olen oikein tyytyväinen! Saan tärkeät valokuvat, jumppa-aikataulut ja muut tärkeät lappuset pyssyyn tällä tavoin tallessa ja silmien ulottuvilla.


Minua harmittaa, ko mitä pitemmälle tämä blogi mennee, niin sitä enemmän minua häirittee itteä se, että mulla on ihan kökkö kamera tähän tarkotukseen. Miehän siis kuvvaan kaiken pokkarikameralla, jonka olen saanu rippilahjaksi vuonna 2007... Hävettää aivan myöntääki. Ja toisekseen minun läppäri vetelee ihan viimisiä, näyttö nimittäin on puoliksi irti... Kauhulla ootan sitä päivää, ko kone ei ennää aukea. Että just oikeanlaiset välineet tällä harrastelijabloggaajalla! Täytyy alkaa toivoon lottovoittoa, että sais uuet välineet. Tai ensin ees pistää se lotto vetähmään.


Ens viikolla on ensimmäinen adventti, joten sen kunniaksi alkaa blogissaki jollaki tappaa näkkyyn joulu. En ole vielä päättäny mitä teille ekana esittelen, katotaan mitä ehin tekemään! Mutta joulukoristeita ja -lahjavinkkejä on luvassa. Toivon mukkaan ehin kaikki totteuttaa, mitä haluan, koska olis kiva saaha tänne ommaanki pikkukotiin vähän joulua.

Sain muutes vähän toivetta tuossa siitä, että värkkäilyissä vois enämpi hyödyntää matskuja, mitä löytyy jokasesta kodista, niin koitan nyt siinä vähän skarpata ja esitellä semmosiaki juttuja välillä. Mahtavaa, ko jaksatta laittaa palautetta, niin tiän kehittää blogia just siihen suuntaan ko te haluatta! :)

Mukavaa ja rentouttavvaa viikonloppua kaikille!

Terkuin, Sanna

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

VIESTEJÄ ARKEEN

Heipsan! Pitkästä aikaa värkkäilen teille näin viikollaki. Ihan mukava välissä heittää muut jutut mielestä pois, ja päästää luovuus ja ajatukset virtaan tänne blogin puolelle näin kouluviikonki keskellä. Täällä alkaa arki pikkuhiljaa luistamaan, vaikka tännään löysinki itteni 10 kilsan päästä Turusta, ko en taaskaan osannu jäähä oikealla pysäkillä... Hupsiiiis! Sen siitä saa, ko lähtee seikkaileen uusiin paikkoihin uusia reittejä pitkin. Onneksi ei käyny kuinkaan ja kliseisesti: virheistä oppii! Silti mie tykkään liikkua paikkariliikenteellä, vaikka saatan löytääki itteni ihan jostaki muualta ko oli tarkotus. Parasta on aamulla istua väsyneenä bussissa, kuunnella musiikkia ja seurata muitten ihmisten aamutohinoita. Ja tietenki katella oi niin kaunista Turkua.

Nyt sitten ihan asiaan. Niinkö jo viime viikolla luppailin, niin nyt tullee jotaki simppelimpää ja nopeampaa värkkäilyä. Miehän tosiaan muutin tuossa elokuun lopussa uuteen kotiin ja olen aivan sormet syyhyten värkkäilly tänne kaikkea uutta. Katotaan koska alkaa tila loppua kesken näitten väkerryksien kans. Aivot raksuttaa koko ajan mitä uutta sitä vielä keksis, etenki ko nuo valkoset seinät huutaa, että niille pitäs keksiä jotaki. Niimpä päätin totteuttaa tämän helpon jutskan minun etteiseen, koska aina on kiva kotia tullessa lukea kivoja viestejä tai mietelauseita. Vaikka ne olis itte siihen kirjottanu. :D Värkkäillään tännään siis tyylikäs liitutaulu!

Sen tekemisseen tarttet:
- liitutaulutarraa
- kehykset
- sakset
- viivottimen
- liituja


Mie löysin nuo kehykset Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä, ja maksoin niistä noin vitosen. Ihastuin nuihin koristeellisiin reunoihin ja ne oli vielä niin nätin värisetki, vähän ehkä tuommoset "vanhanaikaset". Samasesta kaupasta löyty myös rulla tuota liitutaulutarraa reilun kokonen rulla. Sitä tähän minun tauluun tartti n. 21 x 30 senttiä kokosen palasen, eli tarraa jäi reilusti vielä jäljelle. Häätyy siis keksiä myöhemmin jotaki muuta, mitä siittä vois vielä askarrella. Maksokohan tuo rulla reilun 7 euroa ja mukana tuli vielä viis liitua: kaks valkosta, yks sininen, yks pinkki ja yks vihreä.




Ensmäisenä kannattaa siis lähteä liikkeelle siitä, että aukasee sen kehyksen ja mittaa sen pohjalevyn koon. Eli se levy, missä on ne kiinnikkeet toisella puolella. Mie mittasin sitten tuosta liitutaulutarrasta sen kokosen palasen ja leikkasin irti. Tosi kätsyä, että siinä tarran paperissa oli semmoset ruudukot, joitten avulla sai leikattua suoran palasen!




Sittenkö palanen on leikattu, niin viivotinta apuna käyttäen se kiinnitettään tuohon pohjalevvyyn. Siis tietenki siihen pohjalevyn sileälle puolelle, eli ne kiinnikkeet jää toiselle puolelle. Irrottaa ekaksi siittä palasen toisesta päästä vähäsen tuota paperia pois ja tähtää sen kohilleen siihen pohjalevyyn. Sitten viivottimella lähtee silottamaan sitä siihen kiinni, ettei jää ilmakuplia tai ryppyjä.




Sittenkö se tarra on kokonaan paikallaan, niin vetelee varovasti vielä varmuuen vuoksi sillä viivottimella siittä päältä, että se varmasti on joka puolelta kiinni. Mie tahallaan tehin ihan muutaman millin reilumman tuosta palasesta, ettei vahingossakaan jääny mistään reunasta kurkistelleen tuo ruskea pohja. Sitte vain leikkaa ne ylimääräset sieltä reunoilta poijes, ko se tarra on kiinnitetty.



Ylimäärästä tarraa, jonka voi leikata kätevästi pois, ko tarra on kiinnitetty.
Nuissa kehyksissähän oli tietenki lasiki mukana, mutta sen otin kokonaan pois ja pistin kaappiin talteen. Voipiihan sitäki kokkeilla, että miten se onnistuu, jos kiinnittää tuon tarran siihen lassiin? Voipii tulla tasasempiki pinta, ko tuommosseen vanerityyppiseen levyyn. Noh kuitenki, mie siis otin lasin pois ja laitoin sitten tuon tarrotetun levyn paikalleen kehyksiin, hakaset takkaa kiinni ja hups vain, tyylikäs liitutaulu on valmis!


Tietenki siis kirjotusta vaille valmis. Siihenhän voipii kirjottaa ihan mitä vain! Muistilistaa, viestejä perheelle, tärkeitä tapaamisia, runoja, mietelauseita... Mie päädyin kirjottaan pätkän Tommy Tabermannin runosta Road Map. Mie tykkään tosi paljon Tabermannin runoista ja etenki tämä yks pätkä sopi jotenki niin tähän elämänvaiheeseen, että se pääty minun viestiksi ommaan arkeen! Se runo on kokonaisuuessaanki aivan ihana, mutta tuo taulu ei ollu mitenkään valtavan kokonen, niin kirjotin sitten vain tosiaan pätkän siittä.




Tästä kiva tuunausidea vaikka joihinki vanhoihin kehyksiin, joihin ei ole löytäny mittään kivvaa kuvvaa. Samalla saa ilostuttaa jonku muun tai ihan vain ittensä päivää erilaisilla viesteillä ja loruilla. Minusta on ainaki kiva, että tähän tauluun pystyy muuttaan sisältöä vaikka just elämäntilanteen mukkaan. Siihen voipii runoilla jonku tsemppiviestin ittelle, joka piristää päivää, jos vaikka tullee väsyneenä ärsyttävän päivän jälkeen kotia. Itte mie ainaki saan viisaista sanoista paljon voimaa! :)

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.
- Tommy Tabermann (2008)

Tommy Tabermannin siivittämänä mukavaa loppuviikkoa, ja seurailkaa välillä niitäki polkuja, jotka ei välttämättä ole niitä kaikista tutuimpia ja turvallisimpia. Sieltä ne parhaimmat tarinat ja seikkailut ylleensä löytyy!

Terkuin, Sanna