KIRPPISLÖYDÖN TUUNAUSTA

Ihanaa sunnuntaita! Nyt sitä sitten ihan virallisesti ollaan turkulaisia, iiks. Onhan tämä aika jännittävvää, etenki vähän kutkuttellee tuo tuleva eka koulupäivä. JA varsinki se, että miten mie ikinä opin kulkeen eksymättä tässä kaupungissa. Voin sanoa, että nyt olen kyllä omalla mittapuulla toellaki hypänny tuntemattomaan. Onneks mie tykkään uusista tuulista, vaikka ne aina vähän jännittää ja pelottaaki! Parin päivän muuttorumba imasi niin kaikki mehut, että nyt on hyvä aika näpytellä uutta postausta ja esitellä teile, mitä mie tehin minun kirppislöydölle. :)

Mie siis heinäkuussa löysin Seinäjoelta Lakeuden shoppikselta täysin toimivan vanhan pöytälampun, jolla oli hintaa 4€. Ei paha minun mielestä! Olin vähän niinkö ettiskelly semmosta pöytälamppua, minkä voisin tuunata, jos semmonen sattuu tulleen vastaan. No tuolla se sattu tosiaan silmään ja vielä edullisesti! Ja mikä parasta, se oli vaalean sävynen, joten se sopi paremmin ko hyvin tuunattavaksi. Sen verta vielä, että Lakeuden shoppis on siis aika iso kirppis Seinäjoella, ja voin kyllä suositella! Palvelu oli oikein mukavaa ja se on semmonen tavarahamstraajan paratiisi. Sieltä siis ihan varmasti tarttuu joka kerta jotaki krääsää matkaan, niin mulle on ainaki käyny... :) Astioita ja sisustuskrääsää joka lähtöön!

Tarkotuksena mulla oli siis antaa täysin uus ulkokuori tälle pöytälampulle, vaikka ihan nätti se oli tuommosena beigenäki. Mutta itte tykkään ehkä enemmän vähän näyttävämmästä ja värikkäämmästä! Tässä värkkäyksessä pöytälamppu saa uuen "varjostinkankaan" ja uuen värin varteen.

Värkkäystarvikkeet:

- havillinen pöytälamppu, jossa kankainen lampunvarjostin

- ommaa silmää miellyttäviä servettejä

- kalustemaalia

- liimaa (ja vettä)

- joku havillinen pieni astia

- kaks pensseliä: pehmeämpi sivellin ja sitten maalauspensseli

- sakset
- suojamuovia, koska on vähän sotkusta touhua!

Ensmäisenä lähin hakkeen varjostimelle uutta ilmettä. Päällystin siis tuon lampunvarjostimen uuesti serveteillä käyttäen niin sanottua decoupage-tekniikkaa. Eli vanhalle pinnalle kiinnitetään uus pinta liimaamalla ja sen jälkeen pinnottamalla vielä se uus pinta. Tähän tarkotukseen on olemassa ihan decoupage-lakkaa, joka on varmasti kestävämpi vaihtoehto, mutta ilmeisesti myös vähän hintavampi. Mie käytin sen lakan sijasta ihan vain liimavesi seosta. Etin kaupasta kivoja servettejä, jotka miellytti silmää, ja jotka aattelin, että sopis minun sisustukseen. Löysinki tuommosia kivoja sinikukkasia ripauksella vaaleanpunasta. Nämä oli Havin servettimallistosta ja makso sen pari euroa. Tämän varjostimen päällystykseen meni kolme isoa servettiä, eli ei montaa. Mutta onneks nuin kivoja servettejä käyttää mielellään sitte ihan kattauksessaki! Seki piti vielä mainita, että kannattaa valita joku mahollisimman vaalean värinen (ja tietenki yksvärinen) lampunvarjostin minkä tuunaa, koska servetti ei ole mitenkään paksua paperia, joten sen läpi kuultaa todennäkösesti jonku verran se, mitä sinne alle jää.

Ja nyt päästään sitten ihan siihen tekemisen makkuun! Elikäs servetit, pehmeä sivellin, liima, havillinen purkki ja sakset esille. Ekana vaiheena kannattaa leikata nuo "nypyräiset" reunat servetistä pois, jos ei halua että se kohta servetistä tullee siihen lampunvarjostimmeen. Eli semmonen L-muotonen palanen lähtee siis pois. Alta löytyy esimerkkikuvat mitä tarkotan! Ja tarkkasilmäsimmät voi huomata tuolla myöhemmin tulevissa kuvissa, että mie en hoksannu tätä vaihetta tehä ekaan servettiin. Ja voin sanoa, että oli vähän haastava leikata nuo nypyläreunat irti, ko servetti oli jo kiinnitetty. Mutta niinkö olen jo aiemminki todennu, niin tekemällä oppii. ;)

Ja sittenkö on reunat leikattu, niin avataan se servetti ja irrotetaan se toinen kerros siitä pois. Ylleensä serveteissä siis on tämä kuvioitu kerros ja sitten toinen yksvärinen kerros. Tämä toisen kerroksen irrotusta suosittelen sen takia, ko sittenkö tätä servettiä alkaa liimaan, niin ne kerrokset lähtee liikkeelle, ja se servetti lähtee helposti myttääntyyn, repeileen, irtoileen, yms... Eli alempi yksvärinen kerros pois kokonaan!

Sen jälkeen kannattaa vähän mallailla sitä servettiä siihen varjostimeen, että miten päin sen kuvion siihen haluaa. Ja tosiaan kannattaa irrottaa se varjostin siitä jalasta/lampusta. Ko kaikki edeltävät vaiheet on tehty, niin sitten voi tehä siihen purkkiin (esim. pakasterasiaan) sen liimavesi seoksen. Mie käytin tässä ihan tavallista askarteluliimaa. Erikeepperiki käy oikein hyvin! Kunhan se on semmosta juoksevaa vesiliukosta liimaa. Ja tietenki kannattaa seki tarkistaa, että purkissa mainitaan liiman olevan kuivuttuaan väritöntä. Mie laitoin seokseen noin 0,5 dl liimaa ja 0,5 dl vettä, sen jälkeen sekotin hyvin. Siitä pitäs tulla semmosta aika vesimäistä, koska se ei saa olla liian paksua. Helpottaa huomattavasti servetin kiinnittämistä, ko se seos on mahollisimman ohutta. Ohje liimavesi seokseen siis on: yks osa liimaa ja yks osa vettä.

Sitten vain kiinnittään! Ekana levitettään vähän liimavettä parin sentin levyselle alueelle varjostimmeen koko pittuueelta, että se servetti saa vähän tarttumapintaa siihen varjostimmeen. Sitten aletaan yhestä kohasta servetin päältä varovasti siveleen sitä liimavettä, niin että se alue pikku hiljaa suurenee ja suurenee, ja lopulta se koko servetti on kiinnitetty. Sen takia sinne servetin alle ei tarvi laittaa liimavettä ko vain kaitaselle alueelle, koska servetti on niin ohut, että sitä liimavettä pääsee kyllä sen läpi siitä päältäki. Jos sitä laittas eka varjostimmeen ja sitten vielä lilluttais sen servetin päältäki, niin se on aika väistämätöntä, että se servetti lähtee menneen rikki, koska se mennee liian kosteaksi ja lähtee mössääntyyn. Pehmeä sivellin on ihan ehoton tässä!! Koska sitä liimavettä pittää tosi varovasti levittää. Se servetti on niin valitettavan haurasta ko se kastuu.

Servetti kiinnitettynä yhdestä kohdasta alle laitetulla liimavedellä.

Sitten lähetään vain valelemaan servetin päältä tasaisesti suurentaen aluetta koko ajan.

En suosittele siveleen sitä servettiä sieltä täältä, vaan suurentakaa tuota yhtä aluetta tasasesti, koska siten välttyy suurimmilta rypyiltä, ilmakuplilta ja repeämiltä. Mulla ainaki muuten asettu tämä servetti sillälaila, että se toinen reuna ei ollu suora, niin leikkasin sen sitten suoraksi vähän ennenkö olin liimannu koko servetin. Muistakaa varovasti, ettei repeä!!

Yhtä kohtaa ei kannata jäähä jauhattaan sillä liimaveellä liian pitkäksi aikaa, koska sitten käy niinkö mulle ja se repeää. Hätä ei kuitenkaan ole kamala, koska sen saa korjattua ihan suht sievästi, ko varovasti taputtellee sen sillä siveltimellä paikalleen. Se kuvio saattaa vain vähän kärsiä.

Revenny kohta.

Revenny kohta korjattuna.

Sitten teillä varmasti jäi niitä ylimääräsiä kaistaleita repsottaan sinne varjostimen ylä- ja alapuolelleki, niin ne vain käännetään sinne varjostimen sisäpuolelle ja leikataan ylimääräset pois. Mie jätin ehkä puolensentin verran sitä sinne sisäpuolelle ja kiinnitin senki sillä liimaveellä.

Sitten toinen servetti kiinnitettään ihan samalla systeemillä: nypyläreunat pois, toinen kerros servetistä pois ja mallaillaan oikealle kohalle. Saumakohta kannattaa laittaa kohikkain just eikä melkein, koska jos se mennee vähän päällekkäin, niin se näkkyy tummempana viivana, ko laittaa valon päälle, ko varjostin on valmis. Mie laitoin ekan servetin sauman viereen vähän liimavettä siihen varjostimen omalle kankaalle ja sitten kiinnitin sen toisen servetin varovasti siihen. Siitä sitten taas lähin pikkuhiljaa valeleen sitä servettiä sillä liimaveellä. Sitten se toinen reuna leikataan suoraksi niinkö ekassaki servetissä, ja ylä- ja alareuna käännettään varjostimen sisäpuolelle.

Ja suosittelen tosiaan semmosia servettejä, joissa on joku yks iso kuva keskellä tai sitten tosi tiheää kuviota koko servetti täynnä, koska sillon ne saa parhaiten aseteltua tuohon päälle sen kuvion kannalta. Minua ei ainakaan haittaa vaikka tuo minun kuvio ei ole jatkuva saumakohista, koska sitä ei häirittevästi huomaa, ko tuo kuvio on niin kirjava. Mulle oli tärkeää vain se, että kuviot mennee samansuuntasesti, eikä esimerkiksi niin että osa kukista on ylösalasin. Mutta jokainen mallailee servetit niinkö itte parhaaksi näkkee! :)

Tietenki sitten kolmas servetti vielä samalla systeemillä kiinni. Ja sen toinen reuna leikataan sitte sen ensimmäisen servetin sauman mukkaan, että ne natsaa just yhteen. 

Tässä kolmannen servetin reuna on leikattu ensimmäisen servetin reunan mukaisesti.

Niinkö huomaatta, niin mulla jäi tuommonen kolmio alue ilman servettiä, ja lisäks yks pienempiki alue, mutta leikkasin niihin oikean muotoset palaset ja kiinnitin samalla tekniikalla.

Varjostin on nyt valmis ja saanu uuen ilmeen! Mulla ainaki väkisellä jäi siihen tuommosia ryppyjä, ko en uskaltanu liian rajusti sivellä sitä sileäksi, mutta minua ne ei häiritte. Ne on itteasiassa ihan kiva lisä tuossa. :) Sitten tosiaan varjostin vain jonneki rauhassa kuivumaan ja aletaan tuunaan pöytälampun jalkaa!

Mulla tässä pöytälampussa on tuommonen keraminen pyöreä jalka. Halusin sen sitte maalata vähän tuohon varjostimmeen sopivammaksi, joten otin esille jo aikasemmissaki postauksissa tutuksi tulleen Clas Ohlsonin turkoosin kalustemaalin! Tuo kalustemaali on kyllä siitä kiva, että se on vesiohenteinen, joten välineet voi sitten pestä ihan vain veellä ja saippualla. Olen aikasemmin käyttäny tosi paljon liuotinohenteisia kalustemaaleja, ja niitä välineitä on rasittava putsata esimerkiksi tärpätillä... Näistä Clasun maaleista löytyy kaikkia tosi herkullisia ja neutraalejaki värejä suht edullisesti, niin suosittelen kyllä! :) Ja ne samat värit tais löytyä spraymaaleinaki, jos oikein muistan!

Ekana pyyhin tuon jalan rätillä puhtaaksi ja sitten vain maalasin sen ympäriinsä. Annoin sen kuivua pari tuntia ja maalasin vielä kertaalleen joka puolelta, että se alkuperänen väri varmasti peitty. Ja näin beigestä jalasta saatiin vaaleanturkoosi helpolla tavalla.

Jalka maalattuna vasta kerran.

Ja saanko esitellä: vähän kulahtaneesta pöytälampusta supersöpöksi katseenvangitsijaksi! :) Vähän sotkusta ja tarkkaa hommaa, mutta silti mukavaa ja varmasti saa ajatukset muualle kaikesta muusta. Halvalla ja helposti saa vanhastaki pöytälampusta enemmän omistajansa näkösen.

Kannattaa kokkeilla, jos tuli lukiessa mieleen, että jostaki varaston perältä löytyy vanha pöytälamppu, joka ei ennää miellytä silmää. Kaupassa on nykyään niin miljoonaa erilaista servettiä tuhansissa eri väreissä, joten varmasti löytää itteä miellyttävät servetit, puhumattakaan maaleista millä voi maalata sitten tuon jalan mätsääväksi. :) Itteä jäi vähän mietityttään olisko tummansininen, vaaleanpunanen tai ihan vain valkonen ollu parempi jalan väri, mutta höpöhöpö, kyllä tuo kelpaa! :) Raikas se ainaski on. Ja tosiaan jos innostuit, niin voihan sitä pelkästään tuunata vain varjostimenki. Tai kokkeilla jotaki muuta ko servettiä, esimerkiksi ihan kangasta, tapettia tai lahjapaperia. Tapetin ja lahjapaperin kans varmaan vain joutuu liimaan kokonaan ensin toiselta puolela, ennenkö lähtee pinnottaan sitä. Servetin kans pinnotuksella hoituu koko homma, eli siinä mielessä se on pikkusen vähätöisempää! Kysäskää jos jäi kysyttävää. :)

Ei muutako luovuus valloilleen ja ideoimaan! Oikein lämpöstä elokuun viimistä viikkoa kaikille. :) Pahottelen jo etukätteen, jos seuraava värkkäily viivästyy syyskuun puolelle, ko se koulu alkaa tosiaan keskiviikkona ja ekalle viikolle on buukattu jo aika paljon äksöniä, ilmeisesti ihan viikonloppua myöten. Jännittävää, mutta silti niin hauskaa!

Värkkäillään taas ko keretään! <3

Terkuin, Sanna

KAUNIITA UNIA!

Terkkuja täältä Lapista! Mie olen ollu nyt pikasella reissulla käymässä kotiseuvuilla, ennenkö tämäki "kesä"loma loppuu ja arki taas alkaa. Illalla hyppään taas junnaan ja lähen kohti lakeuksia. On kyllä taas menny niin vauhilla tämäki kesä, että häätyy aivan pysähtyä miettiin, että onko sitä ees ehtiny tekkeen kaikkea, mitä oli aatellu. Mutta on sitä kyllä tullu reissattua Suomea melkein päästä päähän ja nähtyä kaikkia rakkaita.

Tämän pohjosen reissun pienenä taka-ajatuksena oli päästä vähän värkkäileen jotaki semmosta, mitä on vaikeampi toteuttaa pikkusessa yksiössä. Kylläpä sitä tuliki värkkäiltyä, ko sain nakitettua isän vielä kaveriksi, mutta meijän värkkäilyt esittelen teile sitten vähän myöhemmin jossaki sopivassa välissä tässä syksyn aikana. :)

Tännään mie sepustan teile, minkälaisen unisiepparin mie itteleni väkersin. Tämä on sillälaila erilainen, ko ne mihin mie itte olen törmänny, että tässä on otettu virkkauski osaksi tätä siepparia. Virkkaaminen on mulle niin rakas harrastus, että pakkohan minun oli kehittää joku idea, missä pystyn sitäki käyttään jotenki luovasti. Ja hei, varautukaa melkoseen kuvapläjäykseen, koska tässä työssä käytän melkosen paljon kuvia apuna ohjeistuksessa!

Unisiepparin valmistukseen tarttet:

- mahollisimman vähäsäikeistä kalalankaa (esim. Liina -kalalankaa tai Mollan kalalankaa)

- pieni virkkuukoukku, mie käytin 1,25mm

- puuhelmiä tai muita mieleisiä helmiä/koristeita

- rautalankaa
- siimaa

- nahkapaloja

- höyheniä

- sokeria (ja vettä)

- nuppineuloja

- styroksilevy

- puhas pensseli

- liimaa

Tähän unisieppariin siis tullee nahkanen pyöreä kehikko, virkkausta ja helmiä koristeeksi kehikon sisälle, plus lisäksi siihen tullee roikkuun höyheniä ja helmiä tavanomasen unisiepparin tyyliin. Mulla meni hetki löytää internetin uumenista joku kiva pitsiliinan ohje, mitä voisin käyttää suuntaa antavana ohjeena, ko lähin virkkaan sitä unisiepparin "sisältöä". Löysin kivan ohjeen lopulta Käsin luotua -blogista, jota sitten muokkailin jonku verran omaan tarkotukseen sopivaksi. Mie en oikeastaan ees tiä mitä tuo minun lanka on, koska löysin sen meiltä kotoa (ja niinkö huomaatta, se on saanu vähän koiran hampailta kyytiäki), mutta jotaki valkosta kalalankaa tuoki on.

Elikäs siis ensimmäisenä lähin testaileen virkkausta ja sitä, miten saisin laitettua helmiä sinne virkkauksen joukkoon. Lopulta löyty hyvä tekniikka ja alta löytyy mallipiirros siitä, miten tuon sisällön virkkaus onnistuu. Piirsin sen omin pikku kätösin kattoen mallia tuosta alkuperäsestä ja lisäten siihen omat muutokset, niin koittakaa saaha selvää! On nimittäin vähän suttunen piirros... Jos ei ossaa tuommosta piirrosta lukea, niin tuolla blogissa mistä tuon alkuperäsen ohjeen bongasin, on aika hyvät sanalliset ohjeet, joista voipii olla apua. Koitan kuvien avulla selittää teile, miten onnistuin saamaan nuo helmet tuonne virkkauksen joukkoon. :) Plus voin tuohon viimiseen kierrokseen kirjottaa sanalliset ohjeet, koska se on täysin minun itte kehittämä.

Unisiepparin sisällön virkkausohje. Ja selkeytyksenä 8. kierroksen ohje: Ensin 6 ketjusilmukkaa, sitten 5 pylvästä yhteen. 3 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen, 3 ketjusilmukkaa ja taas 5 pylvästä yhteen. Sitten 3 ketjusilmukkaa, yksi pylväs edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen, yks ketjusilmukka, 5 pylvästä, 3 ketjusilmukkaa, 5 pylvästä ja yks ketjusilmukka. Sitten * pylväs edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen, 3 ketjusilmukkaa, 5 pylvästä yhteen, 3 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen, 3 ketjusilmukkaa, 5 pylvästä yhteen, 3 ketjusilmukkaa, pylväs edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen. Sitten ketjusilmukka, 5 pylvästä, 3 ketjusilmukkaa, 5 pylvästä, ketjusilmukka. * Toista tähtien väliin (*-*) kirjotettu teksti vielä neljä kertaa ja päätä sitten työ.

Sitten ko oletta tuossa ohjeessa päässy siihen kohtaan, että tullee helmen lissäys, niin vetaskaa se ketjusilmukka aika isoksi. Sitten pujottakaa se silmukka siitä helmen läpi, koukku sitten silmukasta läpi ja virkatkaa se helmi siihen kiinni. Eli periaatteessa se helmi tullee yhen ison ketjusilmukan "sisälle". Olikohan tämä nyt ymmärrettävästi selitetty... Toivottavasti alla olevat kuvat vähän avustaa, ja koitan pistää kuvateksteihin vähän selkeyttäviä lauseita. :)

Ensin vetastaan silmukka isoksi.

Sitten pujotettaan se silmukka helmen läpi.

Sitten napataan koukulla silmukasta kiinni.

Ja sen jälkeen jatketaan työtä normaalisti, jolloin helmi kiinnittyy kätsysti työhön. Alkuperäisessä ohjeessa tässä kohassa tehtäis kolme ketjusilmukkaa ja sen jälkeen kiinteä silmukka edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen. Minun variaatiossa taas lisätään helmi kaaren tilalle ja sen jälkeen tehhään kiinteä silmukka edellisen kierroksen ketjusilmukkakaareen. Minun ohjeessa siis helmi korvaa alkuperäsen ohjeen kolmen ketjusilmukan kaaren.

Tästä näkkee tarkemmin, miten helmi on virkattu työhön.

Ja näin on lisätty ensimmäiset helmet koko kierrokselle.

Isommat helmet lisäsin seuraavalla kierroksella ketjusilmukkakaaren "keskelle". Eli virkkasin ensin kolme ketjusilmukkaa, sen jälkeen virkkasin helmen yhellä ketjusilmukalla kiinni (samalla tyylillä, ko pienemmät helmet edellisellä kierroksella), ja sitten taas virkkasin kolme ketjusilmukkaa. Eli 3 ketjusilmukkaa - helmi - 3 ketjusilmukkaa.

Tästä näkkee taas tarkemmin miten helmet asettuu, ja mitä tarkotin, ko sanoin että virkkasin helmen ketjusilmukkakaaren keskelle.

Tuolla tavalla siis kaikki helmet kiinnitetään siihen, ja jos haluaa niitä enempi, niin voi itte soveltaa ohjetta ja koittaa sijotella niitä tuonne sekkaan. Mie tässä kyseisessä ohjeessa korvasin ylleensä 3-4 ketjusilmukkaa yhellä helmellä, riippuen helmen koosta. Eli sijottelin siis nuita helmiä aina ketjusilmukkakaariin.

Sitten ko virkkaus on saatu loppuun, niin ei se lopputulos saata oikein miellyttää silmää. Mulla se ainaki oli lörppö ja ruttunen. Mutta ei hätiämitiä, koska tässä kohtaa otetaan avuksi nuppineulat, styroksi ja sokeri. Elikäs pingotetaan se virkattu työ nuppineuloja apuna käyttäen kiinni siihen styroksiin. Pingottaa sen niin pinkeäksi ko vain saapii ja tietenki muistaa tarkkailla, että se muoto säilyy mahollisimman pyöreänä. Eli ettei joku sakara pingotu pitemmälle ko muut.

Tärkkäämätön työ.

Työ pingotettuna nuppineuloilla styroksiin.

Sittenkö se on omasta mielestä suurin piirtein tasasesti pingotettu, niin otetaan kattila esille ja tehhään siinä sokeritärkki. Tämän sokeritärkin tarkotuksena on siis saaha se virkkaus jäämään siihen pingotettuun muotoonsa ja muutenki saaha siihen jäykkyyttä. Toisin sanoen tärkätään se virkkaus. Eli laitetaan siis kattilaan yks osa sokeria ja kaks osaa vettä. Mie laitoin 1/4 dl sokeria ja 1/2 dl vettä. Sitten lämmitin niitä niin kauan, että se sokeri liukeni sinne vetteen. Varo ettei se kiehu, ko mie luin jostaki ettei se tärkki sais kiehua! Sittenkö se on liuennu, niin sekottaa sen hyvin ja sitten siveltimellä alkaa valeleen sitä pingotuksessa olevaa työtä joka puolelta. Pensseli on tässä tärkin levityksessä sen takia hyvä, ko saapii kätevästi kierrettyä ne helmet, ettei neki lillu siinä tärkissä. Sittenkö näyttää, että se työ on kauttaaltaan märkä siitä tärkistä, niin antaa sen ihan rauhassa kuivua ja kovettua. Kannattaa viä se vaikka jonneki lämpösseen ja kuivaan paikkaan, niin se kuivaa nopeampaa. Mutta yön yli kannattaa ainaki sen työn antaa kovettua!

Ja kuivuneen tärkätyn työn tulis näyttää suurinpiirtein tältä:

Sitten aletaan tekkeen sitä kehikkoa siihen siepparin ympärille. Sen tekemisseen tarttee rautalankaa, liimaa ja nahkasuikaleita. Elikäs mitataan tuon virkatun osion halkasija, mulla se on tässä noin 12,5cm. Sitten lähetään työstään suurinpiirtein samalla halkasijalla olevaa ympyrää rautalangasta. Mie tein ensin yksinkertasen sopivan kokosen ympyrän ja sen jälkeen lähin pyörittään siihen ympärille vielä toisen kiekan rautalankaa, että siitä kehikosta tulis vähän tukevampi.

Ko rautalankakehikko on oikean kokonen ja sopivan vahvunen, niin sitten se päällystettään nahalla. Meiltä löyty kaikennäkösiä vanhoja epämääräsen muotosia nahkapaloja, niin leikkelin niistä semmosia sopivia suikaleita. Kannattaa siis leikata siitä nahasta semmosia suikaleita, koska ne sitten pyöritettään tuohon rautalankakehikon ympärille. Mulla meni tuohon kaks ehkä noin 30cm pitkää ja 5mm leveää suikaletta. Siihen nahkasuikaleen mokkaselle puolelle laitoin erikeepperiä vähäsen ja lähin vain pyöritteleen sitä sen kehikon ympärille. Saumakohtiin kannattaa laittaa vähän enemmän liimaa ja painaa niitä kunnolla kiinni, ettei ne ala sitten kohta repsottaa.

Seuravaaksi sitten kiinnitettäänki se virkattu osio tuohon kehikkoon. Mie kiinnitin sen virkkauksen tuohon kehikkoon niistä pisimmistä sakarakohista, eli kuuesta eri kohasta. Käytin kiinnittämisseen siimaa, koska sitä ei kyllä hoksaa, jos ei ihan läheltä mene tuijottelleen. Solmin joka sakaran omalla pienellä siimanpätkällä kiinni ja sitten katkasin ylimääräset siimat pois. Yhen solmun siiman jätin pitkäksi, koska siitä sen unisiepparin saa roikkuun sittenkö se on valmis. Lisäsin vielä niihin siimojen solmukohtiin vähän liimaa, että ne ei varmasti lähe aukeaan.

Näin on unisiepparin "pääosio" valmis eli kehikko ja virkkaus on yhistetty. :) Sitten vielä olis jäljellä roikkuvat koristeet, joitten tekemisseen tarvii sen saman kalalangan, virkkuukoukun, höyhenet ja puuhelmiä. Tässä siepparissa on kolme roikkuvaa "killutinta". Ekaksi valittin kolme kivointa höyhentä pussista: yks isompi ja kaks pienempää. Sitten päätin minkälaisia helmiä ja mihin järjestykseen ne haluan mihinkäki killuttimeen. Ko ne oli päätetty, niin otin yhen sulan ja solmin sen suht tiukasti langan päähän kiinni. Sitten pyöräytin langasta silmukan, jonka pujotin ekan helmen läpi ja lähin virkkaan ensimmäistä killutinta kassaan ketjusilmukoilla. Kiinnitin helmet samalla tekniikalla, ko tuon kehikon virkkauksen helmetki. Eli virkkasin aina muutaman normaalin ketjusilmukan ja sitten taas virkkasin yhen helmen kiinni. Niitä normaaleja ketjusilmukoita saa virkata ihan niin paljon ko haluaa. Mitä enemmän silmukoita, sitä pitempi killutin.

Lenkki, joka pujotetaan helmen läpi.

Ja siitä vain virkkaamaan ketjusilmukoita!

Kiinnitin nämä killuttimet tuohon kehikkoon kans virkkaamalla, eli nahkakehikko silmukan ja langan väliin ja tehhään ihan tavallinen ketjusilmukka. Tällöin se kehikko jää sen silmukan "sisälle", samalla tyylillä ko nuo helmetki. Haastava selittää, mutta toivottavasti kuvat helpottaa ymmärtämistä! Ja totta kai saa kysyä, niin koitan parhaani mukkaan auttaa. Päättelin sen langan sitten piilosilmukoilla. Tässä siepparissa on yks pitkä killutin keskellä alareunassa ja sen molemmilla puolilla lyhyemmät killuttimet (yhteensä siis kolme).

Ko killuttimet on löytäny paikkansa, niin se olis aikalailla siinä! Eli sieppari on valmiina nappaan pahoja unia poijes. :) Tämä oli kyllä kivan haastava värkkäily, koska tässä mie oikeasti sain käyttää tosi paljon ommaa luovuutta ja kekseliäisyyttä apuna, että sain koottua toimivan kokonaisuuen. Voihan tämä olla haastava toteuttaa, jos ei ole koskaan esimerkiksi virkkausta harrastanu, mutta voin sanoa, että se on ihan helppo ja ihana taito! Kannattaa siis nähä se vaiva ja opetella, koska mulle se ainaki on semmosta aivot narikkaan -tekemistä. :)

Tämä on kyllä ihan minun näkönen unisieppari ja olen ihan yllättyny, että tämä onnistu näinki hyvin! Vaikka siis värkkäilyn varrella jouvuinki aika monta kertaa keksiin uusia ratkasuja, joilla saan jotku kohat toimiin paremmin. Sanonta "Tekemällä oppii" on kyllä tosi ko vesi, ja siitä vois melkeinpä tulla minun motto, heh. Toivottavasti tämän unisiepparin ansioista nään uuessa kodissa pelkästään kauniita unia. :)

Haluan vielä joskus tehä semmosen vielä isomman ja koristeellisemman siepparin. Eli siis semmosen, missä roikkuu pari tuommosta pienempääki ympyrää lisäksi. Tästä pienestä oli hyvä lähteä liikkeelle, mutta nälkä kasvaa syödessä... Tästä kiva pieni askartelupuuha jolleki tylsälle saepäivälle, koska onhan tämä nyt sievä koriste, jos ei nuihin unihömpötyksiin usko. Värkkäilläänpä taas!

Lepposaa sunnuntaita ja ennen kaikkea kauniita unia! :)

Terkuin, Sanna

Seuraa blogia Bloglovin'in kautta!

BETONISTA TUNNELMAA TULEVAAN SYKSYYN

Hellurei! Nyt on käyty Turussa kattomassa minun uus koti ja tutustumassa pikasesti uuteen tulevaan kotikaupunkiin. Hyvältä vaikuttaa, niin kämppä ko kaupunkiki! Vaikka vähän tämmöstä pikkukylän kasvattia hirvittää, että miten sitä tottuu tuommosseen ison kylän hulinaan. :D Reilu pari viikkoa kuiten jäljellä vielä lopulliseen muuttoon, ja siihen parriin viikkoon mahtuuki paljon äksöniä, mm. heihei Seinäjoki -läksärit tyttöjen kanssa, reissu pohjosen kotia ja viimiset raivokkaat muuttopakkailut. En siis ole nyt kiireiltäni ehtiny kauheasti värkkäileen, mitä nyt pari juttua on vähän vaiheessa, jotka oottelee loppusilauksia tai viimesiä kuvailuja.

Nyt esittelen teille kuitenki yhen jutskan, minkä toteutin aikasemmin kesällä, ko olin Pellossa käymässä. :) Tännään on siis vuorossa betonista valmistetut kynttilänjalat. Nämä on kyllä minun mielestä niin ihanat, että oikein palan halusta päästä poltteleen näissä kynttilöitä uuessa kodissa! Näihin minun kynttilänjalkoihin tuli ehkä hiukka liian isot reijät kynttilöille, mutta kerron kyllä vinkin, miten te voitta saaha mahollisesti sopivammat kolot. :) Koska isähän oli multa salassa sitten valanu kynttilänjalat tällä uuella systeemillä, joten minun hääty heti soittaa sille ja kysyä, että kerroppa nyt tarkkaan mitä teit, niin tiän kertoa blogissa.

Näitten kynttilänjalkojen valmistukseen tarttet:

- erikokosia ja mahollisesti erilaisia muovipulloja

- betonijauhetta ja siihen vettä

- vanha ämpäri massan valmistukseen

- jonku härpäkkeen millä sekottaa betonijauhe ja vesi (esim. porakone ja siihen päähän kuvissa näkyvä laastivispilä)

- muurauslastan tai esim. vanhan lusikan

- vanhoja kruunukynttilän pätkiä

- kumisia pullonkorkkeja, jos ei haittaa että kynttilänreijät on vähän reilut, tai sitten vaihtoehtosesti ilmastointiteippiä

- sahan ja mattopuukon (voit mahollisesti pärjätä pelkällä mattopuukollaki)

- joku vanha havillinen rätti

Elikäs siis tässä on tarkotuksena vallaa se betoni nuihin muovipulloihin. Näitähän voi tehä niin paljonko itte haluaa, tai ihan vain sen pariki kappaletta. Mie tehin näitä kolme: yhen 0,33l pullon ja kaks erinäköstä 0,50l pulloa. Ihan ekana ne pullot kantsii ihan vain puhistaa, ettei niihin jää mittään limpparin jämiä tai muita semmosia pohjalle.

Sittenkö pullot on puhtaita, niin häätyy pullojen kauloista päästä erroon. Eli tässä kohtaa tarttee sitä sahhaa, mutta saattaa onnistua myös mattopuukolla! Minun pulloihin käytettiin sahhaa. Siitä kohtaa mistä itte näkkee parhaaksi, niin pullonkaula poikki. Näitten pullojen kaulat meni poikki vähän korkkien alapuolelta.

Sitten sekotettaan vanhassa ämpärissä se betonijauhe ja vesi sopivan paksuseksi. Kannattaa kattoa siittä betonijauhepussin kyljestä vähän sitä suhdetta, että paljonko vettä ja paljonko sitä jauhetta. Mie en ossaa sanoa paljonkohan nuihin minun pulloihin meni mitäki, ko se massa tehtiin ihan mututuntumalla... Kuitenki niin ettei se betoni ole liian jämäkkää eikä liian juoksevaa. :D Sillai että se on helppo lappaa sitten niihin pulloihin. Tähän valmistukseen käypii kyllä ihan mikä vain betoni- tai sementtilaasti, mitä sattuu itteltä vain löytyyn. Esimerkiksi tämä kuivabetoni on edullinen ja hyvä vaihoehto. Ja tämä kaikkihan on tosihhaan parasta tehä ulkona, ko on vähän sotkusta hommaa nimittäin.

Sitten ne kumikorkit (tai ilmastointiteippi) ja kynttilänpätkät esille. Tässä minun versiossa nuilla kynttilänpätkillä nyt ei ole muuta virkaa, ko toimia korkinupottajina tuonne betoniin. Plus tietenki siittä saa vähän osviittaa, että kuinka syvälle se korkki kannattaa upottaa, ko näkkee kuinka syvälle se kynttilänjuuri mennee. Toinen mahollisuus tehä ne kolot on sitten tuon korkin sijasta käyttää ilmastointiteippiä. Eli pyörittellee sen kynttilänpätkän ympärille ilmastointiteippiä ajamaan sen korkin asian. Näin saapii vähän oikeamman kokosen reijän kynttilälle siihen jalkaan. Ainaki nimittäin näissä minun käyttämissä kumikorkeissa se ympärys oli selvästi isompi ko se kynttilänympärys. Sehän on oikein hyvä, jos joltain löytyy semmosia korkkeja jotka tukevasti imasee ittensä siihen kynttilänpätkän ympärille!

Yhteenvetona: Tämän kynttilänpätkähässäkän ideana (tehit sitten korkilla tai ilmastointiteipillä) on siis tehä siihen kynttilänjalkaan se paikka sille kynttilälle. Nuo kumikorkit on hyvä valinta näihin, koska ne kätevästi irtoaa tuosta betonista sen kuivuttua, ja niillä saapii siistin kolon tehtyä. Ainoa miinus on tosiaan se, että niistä tullee vähän liian isot reijät kynttilälle... Isä sano, että siinä teipatussa kynttilässä oli se huono puoli, että sitä joutu käyä aina välillä vähän liikauttelemassa siinä kuivumisen aikana, ettei se jää kiinni. Voihan se olla ettei se jääkään, mutta vahingon välttämiseksi suosittelen välillä esim. pientä kynttilän pyörittelyä siinä kuivumisprosessin aikana! Mutta kuulema seki sitten hyvin irtosi, ko oli muistanu liikutella. :)

Ja mie tohelo hoksasin, ettei ole yhtä ainutta kuvvaa seuraavasta täyttövaiheesta. Tässä vaiheessa siis sillä muurauslastalla tai lusikalla lapetaan pullo kerralansa melkein täyteen sitä betonia. Välillä kannattaa kopsutella sitä pullon pohjaa vaikka pöytää vasten, niin ilmakuplat sun muut tasottuu siellä pullossa. Sittenkö on omasta mielestä hyvin sitä betonia pullossa, niin otetaan se korkki ja pistetään kynttilänpätkä sisälle (alla näkkyy mallikuva), ja upotetaan se sinne betoniin suurinpiirtein keskelle. Jättää sen korkin sillälaila, että se korkin reuna jääpii betonin "pinnalle". Ei tosiaan kannata ihan täyteen täyttää sitä pulloa, ko se betoni pursuaa sitten yli sieltä, ko tuo korkki tungetaan sinne. Mutta sittenkö se korkki on omasta mielestä sopivalla kohalla, niin märällä rätillä pyyhkäsee sen pullon joka puolelta suht puhtaaksi. Nämä samat vaiheet sitte toistettaan niihin kaikkiin pulloihin. Vaihtoehtona tässä sitten on se kynttilänpätkä, mikä on vuorattu sillä ilmastointiteipillä. Elikäs upotettaan se teippikynttilä korkkihässäkän sijasta sinne betoniin.

Mie vein nämä sitten pannuhuoneeseen kuivuun. Ne saapii siellä ainaki päivän kuivua, mutta suosittelen kahta. Mulla oli päivän kuivumassa, mutta ne oli vähän kosteita vielä, ko poistin sen pullon. Sittenkö ne näyttää kuivilta, eli betoni on saanu vaaleamman värin ja ko se tunnostaa pullon läpi kovalta, niin voipii nuo kynttilät ja korkit kaivaa poijes. 

Ko sen kynttiläkorkki tai kynttiläteippi viritelmän on kaivanu pois sieltä, niin mattopuukolla varovasti vetasee kyljen pullosta auki pitkittäissuunnassa. Sitten ottaa avuksi vaikka jotku pihdit ja niillä vetasee sen pullon tuosta ympäriltä poijes. Pihdit sen takia ettei satuta itteä terävän pullonreunan kans! Ja saapiipa niillä paremman otteenki siitä auki repsottavasta muovista. Jos ne vielä tunnostaa kosteilta, niin antaa niitten sitte vielä ihan rauhassa kuivua päivän tai kaks! Näköjään olen vauhti päällä tehny näitä kynttilänjalkoja, ko tästä pullon poistamisestakaan ole ainoatakaan kuvvaa... Anteeksi! :) Toivottavasti minun sepustuksista kuiten saa selvää.

Mutta tadaa! Tältä niitten kynttilänjalkojen tulis näyttää, ko kaikki "muotit" on joka puolelta poistettu. :)

Minua ei kyllä haitannu, että ne kolot oli vähän liian isot, ko kieritin sitte vähän foliota kynttilänjuureen, niin kyllä pysy pystyssä. Ja ihanat näistä minusta tuli, vaikka itte sanonki! Tuommonen karhea ja harmaa kivipinta on niin kivannäköstä. Eikä yhtään haittaa, vaikka näköjään mulla jäi muutamat ilmakuplatki tuonne. Mahtavan persoonalliset ja pyssyypähän hyvin pystyssä, ko sitä painoa nuilta löytyy ihan kivasti. Soppii tämmösenään ihan ulko- ja sisäkäyttöön, esimerkiksi meillä kotona varmasti kivannäköset grillikatoksessa hämärällä!

Olisin halunnu esitellä teille vielä lopputuloksesta kuvia sisätiloissa, mutta oli niin vauhikas reissu Turussa, että unohtu siellä ottaa kuvat, vaikka kamera oli mukanaki sitä varten... Ja tosiaan nyt kynttilänjalat on Turussa ja mie Seinäjoella. Ehkäpä mie esittelen minun uuen kodin täällä vielä joskus, jos vaikka sattuu semmonen ajanjakso ettei ehi värkkäileen ja "jemmavärkkäilytki" on vähissä. Pääsee siinä samalla kynttilänjalatki paremmin oikeuksiinsa, ko kuvvaa ne osana sisustusta!

Tässäpä siis ideaa vähän erilaisiin kynttiläjalkoihin, ja näin sai taas melkein joka kodista löytyvät härpäkkeet uuteen käyttöön. Semmonen vinkki vielä tähän loppuun, että jos ei tykkää siittä, että nuista kynttilänjaloista irtoaa vähän semmosta betonipölyä, niin ne voipii kyllä pinnottaa oikeanlaisella lakallaki. Varmaan jotaki semmosta lakkaa kannattaa käyttää, joka ei ole vesiohenteista, niin pyssyy paremmin, sano joku minua fiksumpi tässä asiassa. :D Ja miksei nuita kynttilänjalkoja voi vaikkapa maalataki, jos ei niin itte välitä tuosta betonin omasta väristä. Voishan näihin sopia joku ihana metallinhohtonen maaliki... ;)

Voin sanoa, että tämä ohje oli jostaki syystä tosi haasteellinen koittaa kirjottaa mahollisimman ymmärrettävällä suomella! Huh huh... Että kysykää ihmeessä, jos jäi vähänki joku kohta epäselväksi. :) Tunnelmallista syksyn oottelua ja nähhään värkkäilyjen merkeissä! <3

Terkuin, Sanna